Le Suquet tarkoittaa provencen kielellä pientä huippua, suc. Arkeologisten löydösten perusteella Cannesin alueella on ollut asutusta jo noin 1000 vuotta eaa. Ensimmäiset uudisasukkaat ovat todennäköisesti olleet liguureja kauan ennen roomalaisia.
Cannesin varhaishistoria liittyy keskeisesti luostarisaaren Saint Honorat’n historiaan. Saint Honorat eli Pyhä Honoratus perusti saarelle luostarin noin vuonna 405–410. Luostarista kehittyi vuosisatojen kuluessa vauras ja vaikutusvaltainen yhteisö, ja se oli tärkeä kristillinen keskus jo 500-luvulla Provencen alueella, silloisessa Galliassa ja koko Euroopassa. Munkeista tuli vauraita lääninherroja vuoteen 1788 asti, jolloin luostari maallistettiin, ja feodaalijärjestelmä kumottiin vuonna 1789.
Vuosisatojen saatossa mm. 1500- ja 1700-luvuilla vaurioituneesta linnoituksesta, jonka pohjapiirros on alkuperäinen, ovat tähän päivään säilyneet paksut ympärysmuurit (les murs d’enceinte), useita vesisäiliöitä (citernes) ja holvikellareita (caves voûtées), jotka on ajoitettu 1500- ja 1600-luvuille, sekä 1200-luvulle ajoitetut vartiotornina (La Tour de guet) toiminut neliskulmainen ydintorini (le donjon) ja Sainte-Annen kappeli (La Chapelle Saint-Anne), joka oli kaupungin ainoa seurakuntakirkko Notre-Dame d’Espérance -kirkon rakentamiseen asti.
Lérinsin munkit aloittivat tähystystornin La Tour de guet (la tour de garde) rakentamisen noin vuonna 1080 kaupungin puolustamiseksi saraseenien ja merirosvojen hyökkäyksiltä. Torni valmistui vasta yli kolme vuosisataa myöhemmin. Tornin seinämien rosoisella pinnalla oli tarkoitus vaikeuttaa vihollisten yrityksiä tuhota tornia tykinammuksilla tai sorruttamalla sen perusta. Torni on 22 metriä korkea ja sen katolle johtaa 109 porrasta.
Samoihin aikoihin luostarisaaren munkit ryhtyivät rakentamaan saaren eteläkärkeen vartiolinnoitukseksi tarkoitettua luostaria (le monastère fortifié) eli ensimmäistä vartiotornia. Le Suquet’n ja luostarisaaren tornin välillä otettiin vuonna 1327 käyttöön merkinantojärjestelmä, jonka avulla voitiin ilmoittaa mereltä tulevasta vaarasta. Vastaava merkkijärjestelmä toimi myös Antibesin ja Vencen tornien sekä le Suquet’n tornin välillä.
1500-luvulla Sainte-Annen kappeliin lisättiin puolustusta varten sakaraharjainen kerros (le mur crénelé) tykeille Kaarle V:n (Charles Quint) aloitteesta siinä yhteydessä, kun hän oli sodassa Frans I:tä vastaan vallannut Provencen vuonna 1524. Feodaalijärjestelmän kumoamisen jälkeen kappelista poistettiin kaikki feodaalijärjestelmään viittaavat symbolit, kuten sakaraharjat, jotka tukittiin. Sakaraharjat restauroitiin ja avattiin vuonna 1937.
Linnoituksen yhteyteen kehittyi feodaaliasutusta, ja kukkulan ympärille asettui pikku hiljaa kalastajia, ja näin kehittyi satamapaikka Portus Cannis (Portu Canue). Latinan Castrum (Castrum de Canoïs) tarkoittaa linnoitettua paikkaa. Keskusaukion nimi Place de la Castre viittaa juuri linnoitettuun kukkulaan.
Cannes puolestaan on ranskankielisen sanan la canne (= ruoko) monikko viittauksena ruokojen ympäröimään suoalueeseen. Kelttien kielessä Kenn tai Kann tarkoittaa kukkulalle rakennettua kaupunkia. Liguurien kielen sana canoa taas merkitsee korkeaa huippua.
Entisessä Sainte-Annen kappelissa toimii vuonna 1961 avattu museo, musée de la Castre. Museon nimeä muutettiin tammikuussa 2021, ja se on nykyään Musée des explorations du Monde (MEM). Museota on peruskorjattu vuonna 1982.
Museossa on esillä hollantilaista aristokraattista syntyperää olleen ja Cannesissa pitkään asuneen ja siellä kuolleen Tinco Lycklaman (1837–1900) eri puolilta maailmaa kokoama ja kaupungille vuonna 1877 lahjoittama arkeologinen ja kansantieteellinen kokoelma (joka oli aiemmin esillä kaupungintalossa sijainneessa luonnonhistoriallisessa museossa). Lycklama kiersi yksin kolmen vuoden ajan (1865–1868) mm. Kaukasiassa ja Lähi-idässä. Hän oli ensimmäisiä Iranissa ja Mesopotamiassa käyneitä ”turisteja”.
Kokoelmiin sisältyy myös runsaasti lahjoituksia ja Lycklaman ostamaa esineistöä, mm. Välimeren alueen antiikkia, alkukantaista taidetta Himalajalta ja Tiibetistä, Oseaniasta sekä esikolumbialaisesta Amerikasta. Museon perimmäinen sali on omistettu eri puolilta maailmaa peräisin oleville soittimille, joita on esillä noin 400. Museossa voi ihailla myös provencelaista maalaustaidetta 1800-luvulta.
Vuonna 1791 Jean-Charles Hibert’in suku osti kansallisena omaisuutena myydyt linnoitusrakennukset ja kappelin, jotka toimivat asuinrakennuksena vuoteen 1878 asti. Paikalla toimi keramiikkatehdas (La Faïencerie d’art du Mont-Chevalier) vuosina 1878–1932. Kappeli toimi 1800-luvun alussa myös pidätysvankilana sekä kasarmina. Kaupunki osti kaikki rakennukset vuonna 1919.
Provencelaista myöhäiskauden gotiikkaa edustavan Notre-Dame d’Espérance -kirkon (suora käännös Toivon Neitsyt Marian kirkko) yli vuosisadan kestäneet rakennustyöt aloitettiin 1521 ja saatettiin päätökseen 1641. Kirkon sisäänkäynnin seinäpilarit ja päätykoristeet ovat harvinainen esimerkki renessanssityylisuunnan arkkitehtuurista Cannesissa.
Pääalttarin yläpuolella seisova 1500-luvulta peräisin oleva kullatusta puusta valmistettu Saint-Honorat’n munkkien seurakunnalle lahjoittama Neitsyt Marian patsas rukoilee merimiesten paluun, kalastajien kääntymyksen ja sairaiden parantamisen puolesta. Patsaan oikeassa kädessä oleva ankkuri suojelee merimiehiä ja seurakuntalaisia hädässä. Kirkossa on lisäksi seitsemän 1600- ja 1700-luvuilla koristeltua sivukappelia sekä joulun aikaan upea mekaanisesti liikkuva seimi.
Notre-Dame d’Espérancen kirkko ei ollut luostarin omaisuutta. Kirkko toimi jonkin aikaa myös pidätysvankilana vallankumouksen aikana sekä sairaalana toisen maailmansodan aikana.
Kellotorni (la Tour de l’Horloge) on rakennettu keskiaikaisen linnan muurissa olleen tornin perustan päälle. Kellotapulin torniin vuonna 1920 asennetut viisi soittokelloa kunnostettiin vuosina 2020–2022. Yksi tornin viidestä soittokellosta on nimetty kirkon mukaan Notre-Dame d’Espérance -kelloksi. Kello kehottaa elossa olevia rukoukseen ja itkee kuolleita.
Place de la Castren aukiolla sijaitsee Émile Patras’n (1902–1955) vuonna 1948 veistämä Neitsyt Marian patsas statue de Notre-Dame de la Paix (Monument à la Vierge Marie). Neitsyt Maria suojeli kaupunkia toisen maailmansodan aikana. Patsaan jalustassa on teksti Reine de la Paix, Priez Pour Nous, suomennettuna: Rauhan kuningatar, rukoile puolestamme.
Lähteet:
Félicien Carli: Cannes, petite histoire de l’architecture, 2021;
Alain Ruggiero: L’histoire de Cannes, 2011;
Jean Bresson: La fabuleuse histoire de Cannes, 1981;
J.-J. Pierrugues: Petite histoire de Cannes à travers les âges, 2011/2014;
Bernard Vadon: Cannes c’était hier, 1980;
Bernard Vadon: Cannes, 1991;
Alex Baussy: Cannes hier et aujourd’hui, 1966;
Fabienne Texier: Cannes il y a 100 ans en cartes postales anciennes, 2014;
Maurice Bedon: Cannes: Mémoires en Images, osat I ja II;
Magazine: Détours en France édition 2019, Spécial Cannes;
Ville de Cannes, histoire d’espaces publics, 2009;
Journées nationales de l’architecture, 17.10.2020;
https://www.cannes.com/
Museon esittelylehtinen 2023.
Nice Matin –lehdessä ilmestynyt Corinne Julien-Bottonin artikkelisarja Résurgences Cannesin historiasta, Nice matin 25.6.2017; 21.9.2019;
Muita videoita aiheesta:
Cannes on tunnettu etenkin elokuvajuhlistaan, ja moni matkailija suuntaakin kulkunsa rautatieasemalta ensiksi elokuvapalatsille ja punaiselle matolle. Tällä videolla kuljemme reittiä, jonka varrelle olemme koonneet Cannesin parhaat palat, kuten historiallisia rakennuksia, paikallisia ostosmahdollisuuksia, tunnelmallisia pikkukujia sekä ravintolasuosituksia. Cannesin rautatieasemalta kannattaa ensimmäiseksi suunnata vastapäätä sijaitsevan Monoprix’n tavaratalon kohdalta rue Venizelos -kävelykadulle, joka johtaa rue Meynadier -kadulle, joka […]
Vuonna 1834 Cannes oli pieni tuntematon noin 4000 asukkaan kylä, joka eli kalastuksesta, maanviljelyksestä, kaupankäynnistä ja merenkulusta. Eurooppalaisen aristokratian ja aateliston tietoisuuteen kaupungin toi Skotlannissa vuonna 1778 syntynyt valtiomies ja arvostettu lakimies lordikansleri Henry Brougham and Vaux, joka myötävaikutti urallaan muun muassa orjuuden poistamiseen ja ajoi liberaaleja uudistuksia. Joulukuussa vuonna 1834 Brougham oli viemässä tuberkuloosia […]
Lisää kommentti