Hups, astuin isoon kasaan mustia oliiveja, jotka ovat varisseet puusta jalkakäytävälle. Astelen niiden yli, sillä en halua tallata ruokaa. Kaunis kyyhkypariskunta pyrähtää heti niitä napostelemaan, kun ihmisvaara on ohi. Olimme koiran kanssa hetkeä aiemmin ohittaneet laakerinlehtipensaan, joka on runsaudessaan oivallinen peitekasvi ja kasvaa täällä korkeaksi aidaksi.
Alle puolen kilometrin mittainen mutkitteleva kotikatuni kaupungin rauhallisella laidalla laskee Välimerta kohti. Näin marraskuussa muutaman sadan metrin päässä oleva meri tuntuu enemmän ilmassa, sillä on syksyisen kosteaa. Vähitellen on laitettava iltasella jo vähän lämmitystä. Pihoilla leikataan pensasaitoja sopivaan mittaan ja vastaleikattu ruoho tuoksuu. Nurmi on oikein villiintynyt virkistävistä sateista, joita marraskuu antaa. Pihojen siistiminen Joulun odotukseen on alkanut ja joulutähdet ovat ilmestyneet kauppoihin.
Nyt tuoksuu rosmariini. Pysähdyn äkisti ja kävelen pari askelta takaperin kohtaan, jossa tuoksu on vahvimmillaan. Aidan raosta pursuaa vihreä tuttu yrtti. Napsaisen taas pienen tuoreen oksan lounasta varten. Katse nousee kohti rakastamiani pinjapuita, joiden oksilla oravat kiistelevät vimmatusti aarteistaan naksuttaen äänekkäästi. Toinen orava hyppää viereisen viikunapuun ohuille oksille, joiden valtavien lehtien välissä pilkottaa vielä mustuneita hedelmiä.
Kajottikurpitsojen aika näyttää alkavan olla ohi, enkä jää niitä keräämään. Kasvi kiemurtelee muureilla muun vihreän seassa ja roikottavat vihreitä hedelmiään. Taivasta kohti kurkotteleva banaanipuu kantaa vaatimatonta hedelmää, mutta talojen pihoilla pyöreiksi leikatut appelsiinipuut alkavat olla jo oranssien pyöreiden hedelmien täplittämiä.
Koiran aamukävely on tehty ja palaan punapippuripuun alle juomaan kupposen maitokahvia. Koira ehdottaa palloleikkiä, mutta emännällä on nyt kiire kertoa teille, kuinka syötävän kiva kotikatu tämä on.
Tutustu Annamariin paremmin >> tästä
Lisää kommentti