Yksi syy Ranskan Rivieralle muuttooni oli lisääntynyt huoli kokonaisterveydestäni. Minulle kokonaisterveys tarkoittaa ensin henkistä terveyttä ja vireyttä, sillä mitään ei saa aikaiseksi, jos on alakuloinen. Kärsin pimeydestä enkä nauti viistoon satavasta rännästä, jota olen näillä vuosilla saanut vasten kasvojani ihan riittävästi!
Ranskan Rivieralla Ilo ja Valo alkavat kapitaaleilla. Meri-ilman hengittäminen, kauas merelle katsominen, aaltojen rauhoittavien äänten kuuntelu. Ja ikivihreät puut ja kasvit, vastaantulijan ystävällinen tervehdys ja ne kaikki ihanat koirat saavat hyvälle tuulelle. Sosiaaliset virikkeet ovat kymmenkertaistuneet koska ihmisiin tutustuminen on helppoa. Facebook-ryhmät pullistelevat tapahtumia ja kutsuja. Niihin on toki helpompi lähteä ilman toppatakkia, jonka vetoketju aina juuttuu kiireessä, talvikenkien liukuesteitä, myssyä syvälle korvissa ja kaulahuivia viimeistelemässä lopputulosta. Houkutus jäädä sohvaperunaksi on selvästi pienempi näin mukavuudenhaluiselle ihmiselle. Ja someriippuvuus samanaikaisesti vähenee, koska seurustellaan enemmän yhdessä.
Tieto ravinnon ja liikunnan merkityksestä terveydelle lisääntyy koko ajan ja Välimeren alueen ruoka on tunnetusti terveellistä, mutta vain silloin kun sitä syö! Toivoin, että liikunta lisääntyisi luontevasti sitä erikseen harrastamatta. Mutta eihän se niin mene. Siihen täytyy ihan oikeasti varata aikaa tai muuten huolehtia että askelia kertyy riittävästi päivittäin.
Teen kotoa käsin etätyötä diginomaanina. Työmatka on edelleenkin vain pari metriä. Suihku, kahvimuki, pari askelta punapippuripuun alle ja läppäriä avaamaan! Ravintoinnostukseni on tosin tuonut lisänä tähän aamun käynnistyspakettiin myös aamiaisen! Ymmärrän, että en olekaan kone ja tarvitsen viisi ateriaa päivässä. Käsitykseni rasvoista on muuttunut kuperkeikkaa. Voita, kauramaitoa, roseeta, kananmunia ja vihreää löytyy nyt aina jääkaapista. Oliiviöljyä oikein läträän, kuten paikalliset. Ja ranskalaiset tuntevat myös suolan. On ollut jopa totuteltava uudelleen suolan makuun. Nautin painooni suhteutettuna oikean määrän laadukasta kalaöljyä, johon on lisätty lääkkeellistä varhaisen sadon neitsytoliiviöljyä. Minun ei tarvitse olla lääkäri ymmärtääkseni, että hiljainen tulehdustila on monen sairauden takana.
Neljän viikoittaisen ratsastuskerran puuttuminen tuntuu ja valitettavasti myös näkyy. Mutta päättäväisyys parempaan itsestäni huolehtimiseen on lujaa. Mutta olen myös sitä mieltä, että kyky rentoutua työ- tai muun elämän stressinkin keskellä on aivoterveydelle todella tärkeää. Hammasta purren harrastaminen on vain suorittamista.
Ranskan Rivieran rannikot ovat täynnä ihania patikkareittejä, jos kaupunkikävelyt ovat turruttavia. Lisäksi ranskalainen longe-côte -vesiliikuntalaji on kovassa nosteessa. Sen kehitti 2005 Thomas Wallyn Pohjois-Ranskassa. Se on saavuttamassa suurta suosiota kuntoliikkujien parissa. Siinä askelletaan hiekkaista merenpohjaa ja käytetään voimakkaasti käsivarsia vauhdin ylläpitoon. Longe-côte on jo Ranskassa kilpaurheilua!
Olipa hauska kokeilla Juan les Pinsin rannoilla tätä hauskaa ja märkää uutta lajia. Märkäpuvussa tammikuun 13-asteinen Välimerikään ei tuntunut kylmältä. Ihan varmasti menen uudelleen!
Tutustu Annamariin paremmin >> tästä
Lisää kommentti