Rakkaan ystäväni Kristiina Harjun (nykyisin Blom) esimerkin innoittamana ajattelin ”ilahduttaa” teitä tuokiokuvilla Promenaden varrelta.
Aluksi jokunen kommentti tulosta tänne omalla autolla. Valitsimme suoran reitin Helsinki-Travemunde Finnlinesin Finnmaid-laivalla. Matka kestää reilun vuorokauden, ja jos valitset lauantain lähdön, voit pientä korvausta vastaan viettää vielä toisenkin yön laivalla; näin pääset levänneenä aloittamaan pitkän matkan läpi Euroopan.
Itse laiva oli positiivinen yllätys: yleiset tilat ja hytit täysin ruotsinlaivojen tasoa, mutta erityisesti ravintolan anti miellytti meitä kovasti, maukasta ja monipuolista. Hyvin toteutettu saneeraus!
Varsinaiseen ajomatkaan olimme vaimoni ”vakaasta vaatimuksesta” varanneet 3 päivää ja yötä, joka omasta mielestäni oli silkkaa liioittelua. Itse olisin paahtanut tuon noin 1 500 km matkan vuorokaudessa. Mutta, kuten Kari Suomalainen jo taannoin totesi piirroksessaan: ’rouvan pelko on herran alku’.
Saksan moottoritiet ovat edelleen varsinainen kokemus, valtaosaltaan melko huonokuntoisia ja täynnä kiimaisia bemari- ja audikuskeja, jotka roikkuvat takapuskurissasi heti, kun uskaltauduit sille kolmannelle kaistalle. Sen sijaan Ranskan puolella tiet ovat pääsääntöisesti erittäin hyvässä kunnossa, mutta myös maksullisia. Mielen- ja perherauhan säilyttämiseksi tuon maksun tein mielelläni.
Ensimmäinen yö Karlsruhessa Saksan puolella ja toinen Lyonin lähellä viinitilalla vieraanvaraisen ja ystävällisen isäntäperheen hoteissa. Ja viimeinen yö sitten ihan Cannesin (ja Nizzan) kupeessa Mouginsissa pienessä linnassa ja jälleen uskomattoman vieraanvarainen isäntäväki.
Kokenut matkustaja, johon kategoriaan luen myös itseni, varaa useamman yöpymisen kestävälle matkalle ns. ’matkamatkalaukun’ eli pienemmän pakaasin, johon kerätään matkalla tarvittavat kamat, hygieniatuotteet, vaihtovaatteet ja niin poispäin.
No itselleni tapahtui tuolla edellä kuvatulla reissulla pikku kömmähdys. Otin epähuomiossa liian vähän vaihtosukkia mukaan tähän matkamatkalaukkuun. Niinpä sitten viimeisessä yöpymispaikassamme vaimoni kysyi aamulla, että ”vaihdoitko myös sukat?”
Vastasin hänelle ’täysin totuudenmukaisesti’, että vaihdoin! Jätin mainitsematta, että ’jalasta toiseen…’
Torstaina saimme sitten avaimet jo entuudestaan tuttuun asuntoomme, tuntui, kuin olisimme tulleet kotiin!
Lisää kommentti