Kolme naista – kolme huvilaa / E-1027

Samaan aikaan toisaalla….
Vain noin puolen kilometrin päässä linnun tietä La Pausasta, josta kerroin edellisessä blogissani, on huvila, joka on tyyliltään täydellinen vastakohta Coco Chanelin huvilalle, vaikka valmistui samana vuonna.

Oli pieni yllätys, kun yhdeksän vuotta sitten käydessäni katsomassa upeaa Eileen Graysta kertovaa näyttelyä Pompidou-keskuksessa, näyttelytekstissä pomppasi silmiin sana ”Coromandel”.

Irlantilaissyntyinen arkkitehti ja designer Eileen Gray (1878 – 1976) oli modernin huonekalusuunnittelun ja arkkitehtuurin uranuurtajia. Chanelin tavoin hänkin ihastui coromandel-lakattuihin esineisiin. Nähtyään japanilaisia coromandel-tekniikalla lakattuja esineitä Lontoon Victoria & Albert Museumissa hän päätti opetella tekemään lakkauksia itsekin.

Eileen Gray noin vuonna 1910 / Kuvaaja tuntematon

Jo opiskellessaan lontoolaisessa taidekoulussa Eileen Gray oli edelläkävijä. Hän oli koulun ensimmäisiä naisoppilaita. Hän ei sopeutunut aikansa viktoriaaniseen ajattelutapaan, vaan oli avoimesti biseksuaali. Vuonna 1902 hän muutti vapaamielisempään Pariisiin ja opiskeli siellä kahdessa taidekoulussa. Tämän mahdollisti se, että hänen aristokraattinen perheensä tuki taloudellisesti hänen pyrkimyksiään, vaikkakaan ei aina ihan ymmärtänyt niitä.

Gray joutui kuitenkin pian lähtemään takaisin Lontooseen äitinsä sairastuttua. Lontoossa hän pääsi opettelemaan coromandel-lakkausta D.Charlesin korjausateljeehen vuonna 1905. Lakkaustyön harjoittelu jatkui Eileenin palattua seuraavana vuonna Pariisiin. Hän oli arvostetun japanilaisen Seizo Sugawaran oppilaana. Hän avasi Sugawaran kanssa lakkausateljeenkin samaan aikaan mattoateljeensa kanssa. Ensimmäisen kerran hän asetti näitä töitään näytteille 35-vuotiaana. 

Eileen Grayn noin vuosina 1922-1925 toteuttama coromandel-lakattu sermi myytiin vuonna 2020 Sothebyn huutokaupassa 2137500 dollarilla (n. 2 052 000 €). Tämä tai samannäköinen sermi nähdään myös elokuvassa The Price of Desire.

Ensimmäisen maailmansodan alettua Gray ja Sugawara pakenivat sotaa Lontooseen. Kerrotaan, että heidän yhteistyöstään syntyi joitakin suurenmoisimpia lakkauksen mestaritöitä, mitä 1900-luvun alussa länsimaissa on nähty. Kun he palasivat Pariisiin sodan lopussa, Gray sai tehtäväkseen muotihuoneen omistajan Madame Mathieu-Lévyn huoneiston sisustamisen. Taidekriitikot pitivät sisustusta omintakeisena ja Gray alkoi saada mainetta suunnittelijana ja arkkitehtina. Hän suunnitteli asuintaloja ja suurempiakin rakennuksia sekä usein myös niihin sopivat huonekalut. 

Suomessa Eileen Grayn nimi on ollut viime vuosina esillä erityisesti hänen klassisten huonekalujensa ansiosta. Joitakin malleja valmistetaan edelleen ja niitä myös plagioidaan paljon. 

Pikkupöytä E-1027 näytti kuuluvan joitakin vuosia sitten todella moneen sisustuslehdissä esiteltyyn kotiin. 

Grayn kerrotaan suunnitelleen sen alun perin sisarelleen, jotta tämä voisi syödä aamiaista sängyssä ilman että lakanoille tippuu leivänmuruja.

Pöytä sai nimensä Roquebrune-Cap-Martinissa sijaitsevan huvilan mukaan.

Kuva: Näyttelyluettelon kannessa on kuva Eileen Grayn tunnetuimmasta huonekalusta, E1027 –pöydästä. 

Nykyisin huvila tunnetaan Eileen Grayn huvilana, mutta aikaisemmin suunnittelijaksi saatettiin nimetä modernin arkkitehtuurin pioneeri ja suuri nimi, sveitsiläis-ranskalainen Le Corbusier tai vain ranskalais-romanialainen arkkitehti Jean Badovici (1893 – 1956), silloinen Eileen Grayn kumppani. Gray ja Badovici suunnittelivat huvilan rauhalliseksi pakopaikakseen. Gray tarvitsi Badovicia suunnittelutyössä senkin vuoksi, että hänellä itsellään ei tuolloin vielä ollut arkkitehdin pätevyyttä. Yhdessä he myös nimesivät huvilan samaan tapaan kuin veneitä oli tapana nimetä: kirjaimella ja numerokoodilla. Ne on johdettu heidän nimistään: E – Eileen, 10 – J on aakkosten 10. kirjain, 2 – B on toinen aakkosten kirjain ja 7 – G on aakkosten seitsemäs kirjain. Merihenkisyyteen viittaa myös mm. huvilan parvekkeen reunaa koristava pelastusrengas.

Tästä melko pienestä, mutta erittäin sulavalinjaisesta ja modernin näköisestä rakennuksesta ei ulkoa päin uskoisi, että se on valmistunut  93 vuotta sitten. Se oli edellä aikaansa ja näyttää tänä päivänäkin niin modernilta kuin olisi juuri valmistunut. Huvilassa on monia hienoja ja erikoisia rakenneratkaisuja. Myös huvilan kalustus oli emännän tyylikästä ja kekseliästä designia. Moni on tänne erikseen suunniteltu.

Polku taloon / Kuva: © Nuutti Kanerva

Vaikkakin Gray vastasi rakentamisen kustannuksista, huvila oli Badovicin nimissä. Badovici jäi sinne myös asumaan kun he Grayn kanssa erosivat vuonna 1932. Kerrotaan, että Badovici alkoholisoitui eron jälkeen ja hänen huvilalla viihtynyt ystävänsä Le Corbusier sai määräysvaltaa rakennuksen suhteen. Kuulemma Le Corbusier olisi jossain vaiheessa antanut ymmärtää suunnitelleensa talon ja olisi myös halunnut ostaa sen. 

Le Corbusierin ”lahja”

Grayn muutettua pois E-1027:stä siellä vuokralla ollut Le Corbusier maalasi rakennuksen valkoisille seinille kaikkiaan yhdeksän muraalia vuosina 1937-39. Niitä pidetään jonkinlaisena Grayn työn väheksynnän osoituksena. Graytä temppu ei ilahduttanut, sillä alkuperäinen idea oli pitää seinät valkeina. Gray nimitti seksuaalissävytteisiä muraaleja vandalismiksi. Kun Badovici 40-luvulla halusi remontoida talon ja kysyi Le Corbusierilta muraaleista, tämä halusi kuvata ne ennen hävittämistä.

Vasemmalta Le Corbusier, Corbusierin vaimo Yvonne ja Jean Badovici E-1027:ssä Eileen Grayn ottamassa valokuvassa, jossa taustalla yksi Le Corbusierin seinämaalauksista

Le Corbusier julkaisi myöhemmin muraalikuvat taidelehdessä ilmoittaen niiden paikaksi vain Roquebrunen. Sattumoisin hyllyssämme on Le Corbusierin laajaa elämäntyötä esittelevä kirjasarja. Nämä kuvat löytyvät siitäkin – tietysti ilman mainintaa huvilasta. Kirjassa oleva, ilmeisesti Le Corbusierin muotoilema kuvateksti on paljon puhuva:

Peintures murales à Cap Martin (Alpes-Maritimes), sur la Côte d’Azur. Elles ne sont pas faites sur les beaux murs de la villa, au contraire. Elles éclatent sur les murs indifferents, mornes ”ou il ne passait rien”.  Resultat: Des peintures qui parlent dans les lieux modestes et les beaux murs blancs qui sont tous demeurés. 

Seinämaalaukset Cap-Martinissa (Alpes-Maritimes) Cote d’Azurilla. Niitä ei ole maalattu huvilan parhaimpiin seiniin, päin vastoin. Ne loistavat merkityksettömillä, ankeilla seinillä joilla ”ei tapahtunut mitään”. Tulos: Maalaukset puhuvat vaatimattomissa tiloissa ja kauniit valkeat seinät ovat kaikki säilyneet.

Yksi Le Corbusierin yhdeksästä muraalista villa E-1027:ssä / Kuva: © Manuel Bougot

Oliko muraalitempaus osoitus Le Corbusierin naisvihamielisyydestä, kuten jossain on arveltu? Kerrotaan, että hän ei kohdellut Yvonne-vaimoaankaan aina hyvin. Lisäksi miehellä oli monia muitakin suhteita, kuten ”intohimoinen suhde” erään laivamatkan aikana kuuluisan tanssijattaren Josephine Bakerin kanssa. Häntä ei haitannut edes se, että Josephinen aviomieskin oli mukana samalla matkalla. Matkan aikana Le Corbusier ehti luonnostella ison nipun alastonkuviakin Josephinesta.

Matka näyttää edelleen kiinnostavan taiteen ystäviä. Vuonna 2014 Riossa nähtiin näyttely Josephine Baker and Le Corbusier in Rio – a transatlantic affair. Aiheesta on tehty tänä vuonna myös tanssia sisältävä taide-elokuva Bright Hours

Badovicin tekemän remontin jälkeen muraaleista jäi näkyviin kaksi, jotka edelleenkin ovat tallella. Asiantuntijat arvioivat, että juuri näiden suuren arkkitehti- ja taiteilijaneron maalausten ansiosta Grayn huvilakin lopulta pelastui. Kun Eileen Gray vanhoilla päivillään teki yhteenvedon omista töistään,  kenties hieman huumorilla hän mainitsi E-1027:n kohdalla: ”Conception and realization of the Villa E-1027: Jean Badovici and Eileen Gray. Frescoes: Le Corbusier.”

Pääsy E-1027 villaan. Vasemmalla näkyvä Le Corbusierin suunnittelema lomakylärakennus on todella lähellä huvilaa. / Kuva: © Nuutti Kanerva

E-1027 ehti olla Le Corbusierin häpäisemä, natsien valtaama, hylätty ja edellisen omistajansa aikana huumeluola, kalusteetkin tuhottuina kunnes vuonna 2000 se pelastettiin julkisin varoin. Silloinkaan sen restaurointi ei ottanut sujuakseen. Pompidou-keskuksen näyttelyn aikoihin Architectural review kirjoitti että Eileen Grayn E-1027 on skandaalimaisesti laiminlyöty. ”Ranskan viranomaiset ovat jättäneet Eileen Grayn legendaarisen lemmenpesän rappeutumaan. Eileen Gray kääntyisi haudassaan jos näkisi ensimmäisen ja parhaan talonsa nykyisessä tilassaan.”

Sittemmin huvilan korjauksesta huolehtimaan ja varoja keräämään on saatu voittoa tavoittelematon Cap Moderne –yhdistys. Korjaustöiden vetäjänä oli mm. Habitatin perustajiin kuulunut liikemies Michael Likierman. Organisaatiossa ovat mukana muun muassa Irlannin lähettiläs, Monacon ruhtinas Albert II ja Rouquebrunen pormestari.

Näkymät E-1027 huvilan tontilta / Kuva: © Nuutti Kanerva

Huvilassa on äskettäin päättynyt viisi vuotta kestänyt remontti ja se toimii nyt museona. Siellä olevat kalusteet ovat uusia, alkuperäisten replikoita. E-1027:ään pääsee tutustumaan vain etukäteen sovittuina aikoina, joita voi tiedustella puhelimella +33 4 89 97 89 52
Osoite: E-1027 Sent. Massolin, 06190 Roquebrune-Cap-Martin

E-1027:n valmistumisen jälkeen Eileen Gray suunnitteli ja toteutti itselleen toisenkin huvilan, Tempe à Paillan, Mentonin tuntumaan Castellariin. Se valmistui vuonna 1935. Sieltä Gray joutui poistumaan natsien miehityksen aikana, jolloin talo joutui ryövätyksi. Huono-onninen oli myös Grayn asunto Saint-Tropez’ssa, jossa hänen arvo-omaisuutensa oli. Se räjäytettiin sodassa. Sodan jälkeen Tempe à Pailla tarvitsi täydellisen kunnostuksen. Vuonna 1956 Gray möi sen taidemaalari Graham Sutherlandille. Tempe à Pailla on osoitteessa: Route de Castellar 187,  Menton. Se ei ole avoinna yleisölle.

Tempe à Pailla, Eileen Grayn itselleen suunnittelema huvila Mentonin lähellä Castellarissa.

Le Cabanon

Vain muutaman metrin päässä E-1027:sta on pikkuruinen, mutta sitäkin kuuluisampi Le Corbusierin Le Cabanon eli mökki, jonka hän pystytti vuonna 1951, 21 vuotta E-1027:n valmistumisen jälkeen. Se rakennettiin Korsikalla valmiiksi ja tuotiin valmiina tontille. Päältä päin ei voisi arvatakaan, että vaatimattoman vajan näköinen Le Cabanon on vuodesta 2016  kuulunut Unescon maailmanperintöluetteloon, johon on kelpuutettu kaikkiaan 17 Le Corbusierin suunnittelemaa rakennusta.

Le Cabanon / Kuva: © Nuutti Kanerva

Mökki on oikea tilaihme: pinta-ala on 15 m2: 3,66 x 3,66 m, korkeus 2,26 m. Se noudattaa Le Corbusierin kehittämiä moduulimittoja. Mökissä voi nähdä isännän maalausten lisäksi monia hienoja pienen tilan ratkaisuja, joita Le Corbusier kokeili. Joissakin lähteissä kerrotaan, että Le Corbusier olisi pystyttänyt mökin lahjana vaimolleen Yvonnelle. 

Le Corbusier lomaili mökillään joka kesä elokuussa ja kuolikin siellä saatuaan uidessaan sydänkohtauksen vuonna 1965. Hän sai mökkiä varten tarvitsemansa maapläntin korvauksena siitä, että lupautui rakentamaan paikalliselle ystävälleen, baarin omistaja Thomas Rebutatolle viisi asuntoa käsittävän, työväestön kukkarolle sopivan, kevytrakenteisen lomakylärakennuksen. Siinä sovellettiin samoja suunitteluperiaatteita kuin Le Cabanonissa. Lomarakennus sekä sen yhteydessä oleva kahvila Etoile de mer ovat edelleen paikoillaan E-1027:n takana mereltä päin katsottaessa. Niihin voi tutustua samalla kun vierailee E-1027:ssä.

Eileen Gray sai ansaitsemaansa arvostusta suuremmassa määrin vasta kuolemansa jälkeen. On järjestetty näyttelyitä, tehty opinnäytetöitä, kirjoitettu hänen töitään käsitteleviä artikkeleita ja kirjoja. Vuonna 2015 valmistui irlantilaisen Mary McGuckianin ohjaama elokuva The Price of Desire, joka kertoo E-1027:stä, Eileen Graysta, Baldovicista ja Le Corbusierista. Elokuvakin antaa ymmärtää, että Le Corbusier yritti mitätöidä Grayn osuuden huvilan suunnittelijana. Elokuva ei saanut kovinkaan hyvää vastaanottoa. Kriitikot moittivat sitä pitkäveteiseksi. Sen arveltiin kiinnostavan lähinnä modernista arkkitehtuurista kiinnostuneita. Ehkäpä siksi en löytänyt tietoa siitä, että elokuvaa olisi nähty Suomessa. 

Sivuhuomautuksena mainittakoon, että elokuvan still-kuvauksista vastasi Julian (Johnin poika)Lennon. Yhdessä elokuvaa mainostavassa kuvassa Eileen ja Jean istuvat pöydän ääressä takanaan Eileenin toteuttama sermi, josta on tuo tektissä ylempänä oleva kuva.

Toisena pikku huomiona voisi todeta, että Google Earthista löytyy kyllä merkittynä Le Corbusierin Le Cabanon, mutta sen vieressä olevasta E-1027:stä ei ole mainintaa. 

Kolmas mielenkiintoinen huomio on se, että rakennukset sijaitsevat käytännössä samassa osoitteessa, mutta siinä kun E-1027:n virallinen osoite on Sent. Massolin, 06190 Roquebrune-Cap-Martin, Le Cabanonin osoitteeksi mainitaan Unescon maailmanperintösivulla Promenade Le Corbusier, 06190 Roquebrune-Cap-Martin. Kartasta en tällaista promenadea löydä. Kenties Sentier Massolin on juuri äskettäin muuttunut Promenade Le Corbusieriksi?

Tuula Kanerva

Tuula Kanerva

Tuula on tällä vuosituhannella viihtynyt Nizzassa joka vuosi useita kuukausia. Ranskalainen kulttuuri ja kieli on kiinnostanut häntä pienestä pitäen. Hän on eläköitynyt valtiohallinnon viestintätehtävistä.

Kirjoita arvostelu

  • Ei vielä kommentteja
  • Lisää kommentti

    Tilaa Ranskan Rivieran parhaat vinkit sähköpostiisi!

    Emme spämmää ja pidämme hyvää huolta tietoturvastasi. Lue Riviera This Week tietosuojaseloste. Voit halutessasi lopettaa uutiskirjeen tilauksen milloin tahansa.

    Tuoreimmat postaukset