Video: Ranskalaisia jouluperinteitä

Joulumarkkinat (torit) ja -kylät (marchés de Noël, villages de Noël) ovat näkyvä osa ranskalaista joulumaisemaa. Ranskassa vanhimmat ja tunnetuimmat joulumarkkinat järjestetään Strasburgissa.

Joulukuusen (le sapin de Noël) alkuperään ja merkitykseen liittyy useita myyttejä, ja moni Euroopan maa, kuten Viro ja Latvia, katsovat, että joulukuusiperinne on lähtöisin sieltä. Joulukuusi nykyisin tuntemassamme muodossa on todennäköisesti peräisin 1500-luvulta Alsacen alueelta, joka kuului tuolloin Saksalle. Historiallisten arkistojen mukaan Strasburgin tuomiokirkon eteen oli pystytetty kuusi vuonna 1539. On myös esitetty, että Martin Luther olisi ensimmäisenä koristellut kuusen kynttilöin. 1700-luvulla kuusiperinne oli jo levinnyt kaikkialle Eurooppaan (Suomeen yleisesti tosin vähän myöhemmin 1800-luvulla).

Seimi, la crèche, on keskeinen koriste etenkin kirkoissa mutta myös kodeissa ja julkisissa paikoissa. Seimeen kuuluvat Maria ja Jeesus-lapsi, jota itämään tietäjät (les Rois mages) ovat tulleet katsomaan. Seimessä on myös pieniä ihmisaiheisia poltetusta savesta valmistettuja ja käsin maalattuja provencelaisia hahmoja, santons (petits saints, ”pikku pyhimykset” provensaalin kielellä). Vallankumouksen jälkeen seimet olivat toisinaan kiellettyjä, joten seimen tilalle kotia koristamaan alkoi mies nimeltä Jean-Louis Lagnel valmistaa santon-esineitä Marseillessa vuonna 1797. Ne kuvaavat 1800-luvun Provencen pikkukylien elämää ja käsityöläisammatteja (paimen, mylläri, leipuri, metsästäjä, kalastaja, metsuri ym.) ja on puettu provencelaisiin vaatteisiin, joten niillä ei ole varsinaista uskonnollista merkitystä.

Katolilaiseen perinteeseen kuuluu lisäksi aattoyön messu, la Messe de Minuit.

Jouluseimi Cannesin joulutorilla / Kuva: © Jeanne Ihander

Ranskalaiseen joulunviettoon kuuluu paljon samoja piirteitä kuin suomalaiseen mutta erojakin on etenkin jouluherkkujen suhteen. Joulun alkuruokapöytään kuuluvat etenkin merenelävät (les fruits de mer) kuten osterit (les huîtres), etanat (les escargots) sekä tietenkin hanhenmaksa (le foie gras) ja samppanja (le champagne).

Pääateria syödään jouluaaton (le réveillon de Noël) iltana ja se koostuu lähinnä linturuoista kuten kalkkunasta (la dinde), helmikanasta (la pintade), ankasta (le canard) tai syöttökukosta (salvukukko, le chapon). Täytteenä käytetään usein kastanjoita (les marrons). Myös juustot kuuluvat joulupöytään ennen jälkiruokaa, joka voi olla esim. perinteinen jouluhalko, la bûche de Noël.

Keskiajalla talvipäivänseisausta, vuoden pisintä yötä, vietettiin polttamalla ”uhrilahjana” ja yltäkylläisyyden symbolina yleensä hedelmäpuusta hakattua halkoa takaamaan hyvä sato seuraavaksi vuodeksi. Halon muotoisia leivonnaisia on alettu valmistaa 1850-luvulta lähtien. Ne voivat olla jäädytettyjä (glacée) tai voikreemitäytteisiä (crème au beurre) kääretorttuja (roulée).

La bûche de Noël eli jouluhalko / Kuva: Invideo

Provencen alueen erikoisuutena mainittakoon lisäksi ”13 desserts”, ”13 jälkiruokaa”. Luku symboloi Jeesusta ja kahtatoista apostolia viimeisellä aterialla. Kyse ei ole kolmestatoista erilaisesta jälkiruoasta vaan pikku naposteltavasta. Taiteen sääntöjen mukaan nautittuna niitä pitää olla 13 eri sorttia.

Näitä voivat olla esimerkiksi kuivatut viikunat (figues sèches), pähkinät (noix et noisettes), mantelit (amandes), rusinat (raisins secs), taatelit (dattes) tai nougat (le nougat) sekä hedelmät (päärynöitä, poires, omenia, pommes jne). Tarjolle voidaan panna myös Provencen alueen erikoisuus, veneen muotoinen hillotusta melonista valmistettu ja hieman appelsiinille maistuva pieni mantelimainen leivos tai makeinen, le calisson.

Provencen 13 jälkiruokaa esillä Rue Meynadierin liikkeessä Cannesissa / Kuva: © Jeanne Ihander

Ranskassa ei vietetä varsinaisesti tapaninpäivää vaan loppiaista (Épiphanie). Silloin herkutellaan loppiaiskakulla, la galette des Rois (”kuninkaiden kakku”), josta on useita versioita ja joiden valmistuksessa leipurit panevat parastaan ja kilpailevat taidoillaan! Se voi olla suomalaista pullaa muistuttava hillotuilla hedelmillä koristeltu brioche tai mantelimassalla (à la frangipane) taikka omenalla (aux pommes) täytetty torttu. Torttuun piilotetaan posliininen pikkuesine, la fève (merkitys: papu), jonka saajalle pannaan päähän paperinen kruunu ja jonka on tarjottava seuraava loppiaiskakku.

Perinne juontanee juurensa maanviljelyksen ja sadonkorjuun jumalan Saturnuksen kunniaksi roomalaisten viettämästä keskitalven juhlasta, Saturnalia, jota johti siihen valittu karnevaalikuningas ja jonka aikana kuninkaat, alamaiset ja orjat olivat tasavertaisia keskenään. Juhlinnan lopuksi ihmiset ostivat toisilleen mm. pieniä terrakottafiguriineja.

Joulupukin (le père Noël) savupiipusta joulukuusen juurelle tiputtamat lahjat avataan yleensä vasta joulupäivän aamuna.

Mari Korhonen

Mari Korhonen

Mari on Cannesissa asuva kokenut EU-kielenkääntäjä ja ranskan kielen opettaja. Hän on koonnut ranskankielisiä sanontoja useita vuosia ja tutkii intohimoisesti Cannesin historiaa.

Kirjoita arvostelu

  • Ei vielä kommentteja
  • Lisää kommentti

    Tilaa Ranskan Rivieran parhaat vinkit sähköpostiisi!

    Emme spämmää ja pidämme hyvää huolta tietoturvastasi. Lue Riviera This Week tietosuojaseloste. Voit halutessasi lopettaa uutiskirjeen tilauksen milloin tahansa.

    Tuoreimmat postaukset