Aika jännä juttu, miten joistakin asioista, esineistä tai rakennuksista muodostuu eräänlaisia symboleja kaupungeille. Lontoossa se on tietysti Big Ben, Pariisissa Eiffeltorni ja Nizzassa puolestaan Négresco – jonka pyöreän tornin on muuten suunnitellut Gustave Eiffel, aivan: sama veijari, jonka käsialaa on myös tuo Pariisin torni. Näin siis vähän isommassa mittakaavassa.
Mutta jos palataan hieman arkisemmalle tasolle, niin Nizzalla on toisenlainen hyvin tunnettu symboli: sininen tuoli! Sininen tuoli löytyy paitsi isona, Sabine Geraudien käsialaa olevana ‘patsaana’ Promenade des Anglais’ilta, myös kaikki tämän rantakadun tuolit ovat sinisiä. Niissä passaa katsella Välimerta ja esimerkiksi auringonlaskua jonnekin lentokentän taakse…
Jos taas jatkat kävelyäsi Promenaden itäisimpään päähän, tulet satamaan; sieltä lahden itäreunalta löydät suuren joukon Nizzalle(-kin) tyypillisiä värikkäitä perinneveneitä. Niissä silmä lepää, mutta kyytiin menoa hieman arastelisin.
On toki myönnettävä, että tämä seitsemän kilometriä pitkä rantakatu tunnetaan myös yhtenä Nizzan symboleista. Itse kävelen sitä pitkin päivittäin saadakseni tuon ‘orjuuttavan’ aktiivisuusrannekkeen vaatimat askeleet täyteen. Tosin teen sen mielelläni, sillä harva paikka on niin täynnä elämää ja ihmisiä kuin tämä promenade. Täällä olen myös ensi kertaa tutustunut uudenlaisiin kulkuneuvoihin, kuten esimerkiksi yksipyöräisiin ja poljettaviin potkulautoihin; olisinpa vielä hieman nuorempi!
Lisää kommentti