Nyt on lokakuu, ja minusta näkee sen

Juice Leskinen, tuo uskomaton sanataiteilija sanoitti hyvästit kesälle oivallisesti.

Hyvästi puun lehdet, vastaleikatun ruohon tuoksu ja auringonsäteiden lämpimät hipaisut poskella.

Olen lähtenyt ja palannut paljon näihin yli 60 iävuoteen mennessä. Olen palannut lokakuussa Suomeen eugalyptyspuiden sinisen usvan keskeltä Australiasta, Ikivihreiden jättiläismäisten havupuiden lempeästä varjosta Yhdysvaltojen itärannikolta ja punaisten hiekkapolkujen raidoittamilta Ugandan ja Kenian rajan köyhiltä takamailta. Olen sukeltanut pohjoisen lokakuun harmaaseen, josta tulisi löytää ne 50 eri sävyä. 

Luovuin yrittämisestä heti kun se oli mahdollista. Olen muuttunut kesäsuomalaiseksi. Onkohan valon ja värien tarve imeytynyt toukokuun lopun lapsen iholle heti syntymästä? Vai olinko kenties entisessä elämässäni provencelainen maanviljelijän vaimo. – Elämä on kuolemista, Juice jatkaa Risainen Elämä -laulussaan. – Panen elämän risaiseksi, sen risaisen elämän.

Rakastan puhtaan pyykin tuoksua / Kuva: © Annamari Lammassaari

Suomalainen ja lappilaisuus eivät lähde tytöstä, vaikka tyttö lähtisikin. On yhä hienompaa tutustua uusin silmin ja sydämin omiin juuriin. Yllättyä ja haltioitua Perämeren tyvenestä ja kesämökin mustikkapihasta. Jokapäiväiset mustikanpoimintapyrähdykset metsään käyvät meditaatiosta siinä missä Välimeren aaltojen kuuntelukin. Vasta leikattu ruoho tuoksuu yhtä hyvältä joka paikassa.

Risainen elämä eheytyy vasta matkalla sisäänpäin, jokainen maisema voi tarjota sen lempeän suojan, jonka alla löytää metelin alta itsensä taas. Mutta juuri nyt tarvitsen tätä valoa, joka jatkuu koko vuoden. Juuri nyt tässä vaiheessa elämääni tarvitsen tämän punapippuripuun hentoa ja raikkaan ikivihreää suojaa.

Helmikuussa mimosapuiden kukinnan aikaan tapahtuu jotain jännittävää - Ensimmäinen naisten retriitti Provencen valossa Kuva: © Annamari Lammassaari

Pieni kekko luikertaa valkoista muuria pitkin ja puhdas pyykki lepattaa ulkona hennossa tuulessa. Vastaleikattu ruoho tuoksuu, Fransmanni nauttii lounaan jälkeistä siestaansa, Liina-koira makoilee varjossa ja tyttö kirjoittaa ja suunnittelee helmikuun retriittiä ja iltapäivän uintiretkeä. Voisinkin napsaista tien varresta tuoreen rosmariinin oksan illallista maustamaan.

Elämä on lähtemistä, huikkasi 88 -vuotias äitini jälleen tyttärelleen hyvästiksi kesän päätteeksi.

Tavataan taas!

Tutustu Annamariin paremmin >> tästä

Annamari

Annamari

Annamari on toimittaja ja pitkän linjan kansainvälisen viestinnän johtamisen ammattilainen.

Kirjoita arvostelu

  • Ei vielä kommentteja
  • Lisää kommentti

    Tilaa Ranskan Rivieran parhaat vinkit sähköpostiisi!

    Emme spämmää ja pidämme hyvää huolta tietoturvastasi. Lue Riviera This Week tietosuojaseloste. Voit halutessasi lopettaa uutiskirjeen tilauksen milloin tahansa.

    Tuoreimmat postaukset