Nähdessäni ensi kerran tämän erikoisen näköisen rakennuksen veikkasin sitä moskeijaksi, olihan siinä pyöreät muodot ja minareettimainen torni. Oudoksi moskeijan tosin teki se, että lähitarkastelussa siitä löytyi kuunsirpin sijaan kristilliseltä vaikuttavia symboleja.
Varsin nopeasti kuitenkin selvisi, että kyseessä oli katoliselle pyhimykselle pyhitetty kirkkorakennus. Isompi yllätys oli, että erittäin modernilta vaikuttava rakennus oli suunniteltu jo 1920-luvulla. Ilmakuvia katsoessa olen näkeväni rakennuksessa jopa jotain samaa kuin suomalaistaustaisen Antti Lovagin 70-lukulaisessa La Maison Bulle -luomuksessa, jonka hän suunnitteli Cannesin lähelle ja jonka Pierre Cardin osti myöhemmin.
Kirkon peruskivi muurattiin jo ennen ensimmäistä maailmansotaa vuonna 1914. Silloinen arkkitehti oli nizzalainen Louis Castel, joka on suunnitellut myös Nizzan keskustassa olevan Saint-Pierre-d’Arènes -kirkon. Samainen temppeli tunnetaan nyttemmin esimerkiksi värikkäästä ja innovatiivisesta papistaan Père Gilistä ja hänen vuosittaisista eläinmessuistaan.
Kirkosta olisi tullut perinteisen näköinen, ellei arkkitehti olisi ehtinyt kuolla ennen kuin hankkeessa päästiin perustuksia pidemmälle. Kirkon rakentamista viivästytti sekä maailmansota että maaperän haasteellisuus. Tässä kohdin maaperä on huokoista ja alueella oli paljon lähteitä. Lähteistä muistuttaa korttelin nimikin Fuon Cauda (kuuma lähde).
Vihdoin 1920-luvulla alkoi tapahtua. Seurakunnan uusi pastori Père Lemaire oli kiinnostunut uudesta modernista tyylisuunnasta, Art Decosta. Hän löysi nuoren pariisilaisen arkkitehdin Jacques Drozin (1882 – 1955), joka edusti modernia suunnittelua. Droz sai tehtäväkseen suunnitella kirkko uudelta pohjalta. Hän ehdotti käytettäväksi betonia ja uudenlaisia muotoja.
1933 valmistunutta Ste Jeanne d’Arcin kirkkoa pidetään Drozin päätyönä. Se on ensimmäisiä betonista tehtyjä kirkkoja. Voi vain hämmästellä, että idea meni läpi kaupungissa, jossa oli joka korttelissa perinteisen näköinen kirkko eikä yhtään oudon näköistä. Nykypäivänäkin noin räväkkää kirkkorakennusta voisi olla haasteellista saada hyväksytyksi.
Alun alkaen kirkon piti olla omistettu alueen suojeluspyhimykselle, Pyhälle Lambertille, jonka mukaan nimetty katu kulkee kirkon ohi. Sattui kuitenkin niin, että kirkon rakentamisen aikoihin Jeanne d’Arcista tuli pyhimys. Uusi kirkko päätettiin pyhittää hänelle. Siitä johtuen kirkon sisäänkäynnin yläpuolella on hieman poikkeuksellinen risti, joka on saanut muotonsa Jeanne d’Arcin miekasta.
Aiheesta googlaaminen antoi tulokseksi mielenkiintoisen haastattelun, jossa Cannesin arkkitehtikoulun professori Mme Pellissier kertoo kirkon rakentamisesta. Hän näkee kirkon tyylissä yleiskristillistä symboliikkaa sekä goottilaisia ja bysanttilaisia vaikutteita. Rakennuksessa on kolme peräkkäistä keskuskupolia, jotka näkyvät hyvin ilmakuvassa. Ne symboloivat pyhää kolminaisuutta. Kirkon arkkitehtuuria kiitellään erityisesti siitä, että sisään astuessaan tulija näkee koko tilan kerralla ja saa vaikutelman avarasta tilasta. Korkeuksiin kohoavat seinät tuovat mieleen goottilaiset kirkot.
Kirkon muodoilla on tavoiteltu Art Decon henkeä, joka ammentaa primitiivisestä kulttuurista. Drozia innoitti afrikkalaisten savimajojen muotokieli, jota hän sovelsi sokeritopan muotoisiin kupoleihin. Ne poikkesivat merkittävästi totutuista kirkkojen kupolien muodoista. Uutta oli myös tekniikka jolla betoni tehtiin.
Alunperin Drozin ajatuksena oli päällystää ylimmät kupolit messingillä, mutta sekä korkeat kustannukset että se, että ne olisivat lisänneet liiaksi rakennuksen painoa huokoisessa maaperässä olivat syynä siihen, ettei kupoleita päällystetty.
Arkkitehti oli suunnitellut kirkon väriksi Afrikan savimajoista tutun okraan vivahtavan värin, mutta sitä ei betonista onnistuttu toteuttamaan. Vanhoissa kuvissa näkyy, että kirkko oli aiemmin nykyistä tummempi. Se maalattiin valkoiseksi vasta 1980-luvulla. Se innosti kansaa kutsumaan rakennusta marenkikakuksi.
Vanhoissa postikorteissa kirkon sävy on selvästi harmaa.
Oikeanpuoleisten kupolien alla olevat ikkunatkin ovat hieman eri muotoiset nykyisin.
Värivalinta ei siis noudattanut arkkitehdin alkuperäistä ajatusta, vaan siihen vaikuttivat muut historialliset syyt. Kun kirkko alun perin suunniteltiin vuosisadan alussa Belle Époquen aikana, Euroopan aristokraatit olivat innostuneet talvehtimaan Nizzassa ja rakentamaan kaupunkiin huviloita ja hotelleja. Professori Pellissierin mukaan talvehtijat ottivat huviloihinsa mallia kylpyläkaupungeista kuten Baden-Badenista. Sen vuoksi huviloista tuli valkeita eikä niissä käytetty Rivieralle tyypillisiä keltaista, okraa ja punaista. Onkin kiintoisaa, että Jeanne d’Arcin kirkko yhdistetään tällä tavoin ulkomaalaisiin yläluokkaisiin talvehtijoihin ja heidän huviloittensa väritykseen.
Aristokraatit rakensivat huviloitaan Nizzassa erityisesti Cimiezin ja Musiciensin alueelle. Kirkon lähellä, osittain Cimiezin puolella on goottilaishenkinen valkoinen Valrosen linna, jonka venäläinen paroni Von Derwies rakennutti 1880 -luvulla.
Kirkon freskot, lasimaalaukset ja veistokset ovat arkkitehdin taiteilijaystävien käsialaa. Komeat seinämaalaukset on maalannut Eugène Klémentieff (1901-1985), Venäjän vallankumousta paennut taiteilija. Maalauksissa on sekä kubismin että venäläisten ikonien vaikutteita. Lasimaalaukset taas antavat itämaisen säväyksen. Veistokset on tehnyt Carlo Sarrabezolles (1888–1971), jonka käyttämää tekniikkaa ei Pellissierin mukaan kukaan muu liene käyttänyt.
Pyhän Jeanne d’Arcin kirkko sisällytettiin vuonna 1992 historiallisten monumenttien luetteloon. Epätavallisuudestaan ja merkittävyydestään huolimatta se tunnetaan huonommin kuin useimmat muut Nizzan merkkirakennukset.
Tähän ainutlaatuiseen ja mielenkiintoiseen kirkkoon kannattaa tutustua paikan päällä, mutta aukioloaika on hyvä varmistaa tältä sivulta jossa kerrotaan mitä kirkossa tapahtuu: https://theodia.org/fr?place=7318
Église Saint Jeanne d’Arcin kirkon osoite on 86 avenue St Lambert, Nizza
Lähteet:
https://fr.wikipedia.org/wiki/%C3%89glise_Sainte-Jeanne-d’Arc_de_Nice
http://www.lizotchka-russie.fr/article-les-russes-a-nice-9-54154396.html
http://www.lavoixdecartier.com/index10/2014-05-05MmePellissier.htm
http://ficanas.blog.lemonde.fr/2015/10/16/nice-jeanne-darc-un-chef-doeuvre-darchitecture/
https://toptenrealestatedeals.com/weekly-ten-best-home-deals/home/pierre-cardins-bubble-palace-is-europes-most-expensive-home
Lisää kommentti