Minulle Riviera edustaa ennen muuta ranskalaista kulttuuria ja välimerellistä kauneutta. Niin kauan kuin muistan, olen ollut frankofiili. Olen miettinyt, mistä se oikein sai alkunsa. Kenties se alkoi siitä, kun ukkini tapasi muistuttaa, että kunhan kasvan isoksi hän veisi minut Pariisiin. Hän oli ollut sotien välillä parin kaverin kanssa automatkalla Pariisissa ja ilmeisesti valon kaupunki oli tehnyt häneen vaikutuksen. Tuskin ikinä uskoin luvattuun reissuun sen enempää kuin joulupukkiinkaan, mutta ehkä silloin heräsi kiinnostus Pariisia kohtaan. Lapsuudessani Pariisi tunnettiin myös Muodin Mekkana, jossa määrättiin hameen helman pituus ja muita kaikkia naisia kiinnostavia muotiasioita. Äitiänikin ne kiinnostivat. Tekstiiliopettajalle siitä tiedosta oli myös hyötyä…
Ranska ja ranskalaisuus tuli tyttösenä tajuntaani myös esimerkiksi radion välityksellä. Yksi Lauantain toivotuissa kuultu hitti oli Milord, jonka esitti ärrää charrmantisti sorrauttava Edith Piaf. Olavi Virta puolestaan johdatteli Pariisin taivaan alle ja Pariisi-tietoutta saatiin myös Yves Montandin ilmeikkäinä esityksinä. Elokuvarintamalla uskovaista tätiäni järkytti nuori moraaliton nainen, josta hän luonnollisestikin oli vain lukenut lehdistä, sillä elokuvat olivat syntiä: Pirkitte Parrot. Tälle rietastelijalle omistettua lauluakin kuultiin muun muassa Laila Kinnusen esittämänä. Laila jopa osasi lausua BB:n nimenkin ranskalaisittain!
Muodissa oli myös BB-ruutukangas, josta tehtyjä hamosia ja mekkoja käyttivät ihan kunnon tytötkin. Nimitys kuulemma juontaa siitä, että Brigitte Bardot vihittiin pastellinsävyisessä ruutumekossa. BB-uutisten yhteydessä saatoin myös ensi kerran noteerata Ranskan Rivieran. BB:hän oleili St Tropezissa ja teki siitä kaikkien tunteman 1960-luvun jetsetin suosikkipaikan. Nykyisin kai sanottaisiin, että BB:stä itsestään tehtiin brändi ja hän taas brändäsi Rivieraa ainakin St Tropezin osalta.
Ranskaan ja ranskalaisuuteen liittyvissä asioissa tuntuikin olevan jotain hienoa, eleganttia ja puoleensa vetävää. Kielikin kuulosti upealta! Innostukseni oppia sitä oli niin suuri, että yritin opetella sitä omatoimisesti jo 11-vuotiaana löydettyäni ukin kirjahyllystä Sohlbergin ranskan oppikirjan. Tämä projekti ei kuitenkaan edennyt ensimmäistä kappaletta pitemmälle.
Into suurten taiteilijoiden ja diplomatian kieltä kohtaan jatkui silti vahvana vaikka opinahjossani Kuopion yhteiskoulussa ei ranskan opetusta ollut tarjolla. Piti turvautua muihin koulutuspaikkoihin kuten kansalais- ja työväenopistoihin, Ranskan kulttuurikeskukseen, työpaikan ranskan kursseihin, kielikurssiin Amboisessa jne. Samalla kirkastui sekin, että kieli ja maan kulttuuri kulkevat käsi kädessä.
Jos minulta kysytään, Pariisi on Maailman (ainakin kulttuurimaailman) Napa, väittäköön synnyin-kaupunkini Kuopio mitä tahansa.
Mualiman Napa-laatta keskellä Kuopion toria ei muuta asiaa, sori vaan.
Pääsin unelmieni kaupunkiin ensi kerran parikymppisenä. Vuosia myöhemmin, 1990-luvulla, suuntasimme sinne kesälomilla mieheni kanssa kaksistaan tai tytär mukana kolmantena. Yhden Pariisin loman jatkoksi päätettiin vielä tutustua Nizzaan.
Ennakkoon käsitykseni eteläranskalaisesta asumisesta ei ollut hääppöinen. Lienevätkö jotkut elokuvat olleet syynä epäilyyni, että nizzalainen loma-asunto saattaisi olla tunkkainen ja epäviihtyisä. En olisi voinut olla enempää väärässä! Suomalaisen designerin omistama asunto Isabellassa Fabronin kukkulalla oli sekä uusi että erittäin viihtyisästi sisustettu, lyhyesti: ihana. Eikä näkymissäkään ollut valittamista.
Itse asiassa koko kaupunki yllätti viehättävyydellään. Heinäkuun helteelläkin Nizzassa oli melko siedettävää, sillä Pariisiin verrattuna Nizzassa ilma on raikkaampaa. Koko ajan on pientä tuulenvirettä mereltä päin. Eipä aikaakaan kun Nizza jo syrjäyttikin Pariisin ensisijaisena lomakohteenamme. Eikä vähiten sen vuoksi, että siellä on niin paljon myös taidetta ja muuta kulttuuria. Sillä tiellä ollaan edelleen.
Bloggailuharrastuksestani saan kiittää Aurora Karamzinia, suomalaisen sosiaali- ja diakoniatyön uranuurtajaa. Ilmeni näet, että nykyinen asuntomme sijaitsee tontilla, jonka entiseksi nimeksi vanhoissa kartoissa paljastui Villa Demidoff. Aloin pohtia, olisiko tontin muinaisella isännällä voinut olla yhteys Aurora Karamziniin, joka oli ollut naimisissa Pavel Demidoffin kanssa ja avioliitosta syntyneen Paul Demidoffin äiti. Olisi ollut huikeaa, jos kaikista tuhansista Rivieran huvilatonteista juuri meidän tontillamme olisi ollut yhteys tähän historian merkittävään naiseen. Sen tiedon metsästämisestä alkoi laajempikin kiinnostukseni Nizzan historiaa kohtaan. Vanhana tiedottajana tuumin, että löytämäni tiedot ehkä saattaisivat kiinnostaa muitakin. Niin sitten aloin rustailla blogeja rajaten aihepiirikseni löysästi ja välillä säännöstä poiketen Nizzaan ja Rivieralle liittyvät vanhat ja ajankohtaisemmatkin asiat.
Nimen blogille keksin viäntämällä taloyhtiömme nimen savolaisittain Koromandeliksi. (anteeksi nyt kaikki savonkielen oikeellisuuden vaalijat – tietysti oikeampi muoto olisi ollut Koromantelj, mutta rajansa savolaisuudellakin). Oikeasti nimi kirjoitetaan c:llä ja siinä on vielä Parc edessä, sillä meillä on kiva piha, jota jotkut kutsuvat jopa parc exotiqueksi. Naapurien mukaan Ranskalla oli sen niminen siirtomaa-alue Intiassa. Se on jäänyt epäselväksi, mitä tekemistä taloyhtiöllämme on tuon siirtomaan kanssa. Ehkä jonkinlainen yhteinen nimittäjä on juuri tuo eksoottinen puisto. Kerron seuraavassa blogissa lisää Coromandel-aiheesta.
Bloggailtavaa Rivieralta riittää roppakaupalla ja uusia juttuaiheita syntyy jatkuvasti.
Outi
02.11.2022 at 23:10Olipa kiva lukea, mistä Tuulan frankofiiliys on lähtöisin. Kuvitus osui kohdilleen, BB-ruudutkin muistettu. Hyvää jatkoa tälläkin foorumilla ja lisää kirjoituksia!
Outi
Lisää kommentti