Amerikkalaisen kirjallisuuden myyttisin pariskunta Francis Scott Key Fitzgerald (1896–1940) ja Zelda Fitzgerald (o.s. Sayre, 1900–1948) rakasti monien muiden maanmiestensä tavoin Ranskaa, missä elämä sodan jälkeen 1920-luvulla oli kiihkeämpää ja halvempaa kuin heidän kotimaassaan.
Fitzgeraldit asuivat ainoan lapsensa ja tyttärensä Frances Scott ”Scottien” (s. 1921) kanssa yhteensä neljä vuotta Pariisissa sekä Rivieralla Hyerèsissä, cap d’Antibesissa ja Juan-les-Pinsissä.
Pariskuntaa pidettiin ensimmäisen maailmansodan aikana aikuistuneiden nuorten ”kadotetun sukupolven” äänenä” (symbole de la génération perdue).
Princetonista kotoisin ollut seurapiirikeikari Scott ja Alabaman tavoitelluin poikamiestyttö Zelda olivat kihlautuneet vuonna 1919. Naimisiin he menivät vuonna 1920. ”Nain novellieni sankarittaren”, on Scott todennut.
Scott oli tuolloin jo tehnyt kirjallisen läpimurtonsa ensimmäisellä romaanillaan This Side of Paradise (suom. Maan päällä kuin taivaissa, ransk. L’envers du paradis). Scott kirjoitti viisi romaania ja useita novelleja.
Fitzgeraldien saapuminen Hyerèsin asemalle tyttärensä ja tämän lastenhoitajan kanssa ei jäänyt keneltäkään huomaamatta: mukana oli 17 matkalaukkua sekä Encyclopédia Britannican täydellinen kokoelma!
Vuonna 1925 ilmestyneen romaaninsa The Great Gatsby (suom. Kultahattu, ransk. Gatsby le Magnifique) käsikirjoitusta Scott paranteli pariskunnan asuessa Hyèresissä Grimm-hotellissa (nykyään Park-Hôtel).
Kesällä 1922 Fitzgeraldit asuivat cap d’Antibesin maailmankuulussa hotelli Cap Eden Rocissa.
Tämän jälkeen he vuokrasivat useita villoja ennen kuin asettuivat Juan-les-Pinsiin Saint-Louis-villaan (nykyään hotelli Belles Rives), jossa on tähän päivään asti säilytetty osa rakastavaisten huoneen art deco –sisustuksesta.
Juan-les-Pinsin hotellissa sai alkunsa vuonna 1934 julkaistu romaani Tender is the Night (suom. Yö on hellä, ransk. Tendre est la nuit). Romaanin nimi on peräisin John Keatsin runosta Oodi satakielelle. Yö on hellä –teoksessa kuvataan nuoren pariskunnan – psykiatri Dick Diverin ja tämän potilaan Nicolen – viimeisiä onnen päiviä sekä raharikkaan ja kuluttavan elämäntyylin sävyttämää kahden maailmansodan välistä ”jazzin aikaa”.
Zeldaa on pidetty kirjahahmo Nicolen esikuvana ja tarinaa osittain omaelämäkerrallisena.
Zelda oli taitava ja miestään nopeampi kirjoittaja. Scott yrittikin kahlita vaimonsa kirjallista luovuutta ja taivuttaa tätä luopumaan baletista, joka oli ollut hänen intohimonaan.
Rivieralla Fitzgeraldit järjestivät kertoman mukaan kosteita juhlia mm. Picasson ja Hemingwayn kanssa.
Pariskunta riiteli rajusti ja sopi kiihkeästi. Scott oli tarinan mukaan tilannut erään riidan päätteeksi orkesterin soittamaan koko yöksi viereiseen makuuhuoneeseen.
Vuonna 1926 Zeldan mielenterveys järkkyi toden teolla. Euroopan parhaat lääkärit diagnosoivat ensin skitsofrenian. Myöhempi diagnoosi oli kaksisuuntainen mielialahäiriö, jota pahensi väärä lääkitys.
Scott kuoli sydänkohtaukseen Hollywoodissa 21. joulukuuta 1940. Zelda siirrettiin psykiatriseen hoitolaitokseen. Zelda kuoli kahdeksan vuotta myöhemmin 47-vuotiaana hoitolaitoksessa syttyneessä tulipalossa, jossa menehtyi myös kahdeksan muuta potilasta.
Lähde: Nice Matin –lehden (kesäkuu 2020) osaan Saga sisältyvän artikkelin (kirjoittanut N. Brun) Zelda et Scott Fitzgerald – l’amour fou sur la côte vapaamuotoinen lyhennelmä.
Lisää kommentti