Moneenko matkalaukkuun mahtuu ihmisen tärkeimmät asiat?
Mitään tärkeää niihin ei kuitenkaan saa mahtumaan, perhettä ja ystäviä tai vaikka terveyttä.
Päätän mahtua kahteen. Pakkaan mukaan öljyväri-taulun pojastani ja hänen lapsuuden pehmo kanin, valokuvan lapsuuden perheestäni, äidiltä saamani kaksi pientä ja erittäin vanhaa posliinikoiraa, hevostani muistuttavan muovisen pienoismallin, Perämeren pieniä rantakiviä, Ugandasta ostamani 50 senttiä maksaneen puuristin, Iranista naisyrittäjiltä ostamani huivin ja savivadin, vuonna 2011 aloittamani tärkeiden pohdintojen muistikirjan, tietokoneen ja pöytäliinan. Vähän vaatteita tietenkin. Passin ja hammasharjan.
Tänä talvena en palele, en herää alakuloon marraskuun-maaliskuun kylmässä ja tai kosteassa harmaudessa, raaputa auton ikkunaa jäästä, saa niskaani märkää lunta. Mieleni huutaa virikkeitä, kansainvälistä sosiaalista elämään, iloa ja naurua. Eri kieliä, kaikennäköisiä ihmisiä, valoa ja valoa ja valoa. Happea!
Annan asuntoni pois, muutan huonekalut varastoon, teen muuttoilmoituksen. Halaan läheiset, vien rakkaan vanhan koirani tuhkat varovasti hyvään turvaan. Eräänä pimeänä ja kylmänä aamuyönä suuntaan lentokentälle.
Saavun Rivieralle. Ensimmäisinä päivinä saan migreeni, koska valoa on liikaa!
Mutta samaan aikaan se valo on ihmeellinen, Välimeri on ihmeellinen.
Valoisasti Annamari
Tutustu Annamariin paremmin >> tästä
Lisää kommentti